East Trading Wang Favela. Yayo. Caipirinha. Echosilence Distorted Horizon (limited version) Echosilence Distorted Horizon Goresoerd Goremarket Mid-Prices Human Ground Human Ground Loits Ei Kahetse Midagi Loits Must album LTD Loits Must album Manatark Crimson Hours Manatark Viimanegi Veri Metsatöll Hiiekoda Metsatöll Terast mis hangund me hinge 10218 Metsatöll Terast mis hangund me hinge 10218 (limited version) Metsatöll Sutekskäija Metsatöll Lahinguväljal näeme, raisk! (limited version) Metsatöll Lahinguväljal näeme, raisk! Metsatöll Veelind Metsatöll Iivakivi Metsatöll Iivakivi LTD Must Missa The Target Of Hate Must Missa Pure Hate Must Missa Martyr Of Wrath Nitrous Dominant Force Nitrous Outlaw Racer Pedigree Growing Apart Taak Koerapööriöö Taak Läbi halli kivi Tharaphita Primeval Force Tharaphita Iidsetel sünkjatel radadel THE SIN:DECAY Rehabilitation		East Trading Wang "Favela. Yayo. Caipirinha."   [Loe arvustusi] 1. No Way 2. Bad Brains 3. Freakadell 4. The Follower 5. Fire in the Hole 6. Seven Days 7. Free 8. Mikromirror 9. Zombie Lives 10. Voiceover 11. Dark Side "Hoiatus! Plaadi "Favela. Yayo. Caipirinha." kütuseks olev kvaliteetne, kõrge oktaanarvuga punk-, grunge- ja metalmuusika segu surub su kulmud kuklale. Life starts at 250 km/h." Salvestas Kristo Kotkas Tallinnas Eesti Raadio stuudios ja stuudios No-Big-Silence Studio Miksis Kristo Kotkas Tallinnas stuudios No-Big-Silence Studio Valmendas Mika Jussila Helsinkis stuudios Finnvox Kõik lood kirjutas ETW, üllitas Magic Carpet Publishing Välja antud: 28.04.2005 Formaadid: CD Kataloog# Board 003 MP3ed: Fire in the Hole Zombie Lives Arvustused: Mroczna Strefa http://www.mrocznastrefa.com No i kolejna porcja ambitniejszego, estoñskiego grania. Tym razem jest bardziej rockowo: mieszanina stoner rocka i grunge´u + odrobina punka, hard rocka i bardziej metalicznych brzmieñ w wykonaniu EAST TRADING WANG nastawia niezwykle imprezowo od pierwszego kawaùka. Oczywiúcie nie sà to wesoùe pioseneczki przystojnych chùopców, chcàcych wyrwaã kilka lachonów, chociaý jeýeli ktoú oczekuje ùatwo wpadajàcych w ucho refrenów czy ujmujàcych melodii, to w paru kawaùkach je znajdzie, np. w "Seven Days", "Free" czy we fragmentach "Fire In the Hole". Poza tym jest brudno, w kompozycje wpleciono caùkiem sporo jak na tæ odmianæ rocka elektroniki, ale to tylko pogùæbiùo klimat albumu. Generalnie moýna siæ pokusiã o stwierdzenie, ýe tak brzmiaùby ALICE IN CHAINS, gdyby Layne Staley nie przedawkowaù dragów (reaktywacjæ tego zespoùu uwaýam wiæc za bezsensownà!). Inaczej moýna by teý napisaã o nich, ýe grajà mocniej i brudniej od cukierkowatego NICKELBACK, a jednoczeúnie postawiã ich obok ostatniego objawienia sceny rockowej - BLACK STONE CHERRY. Podoba mi siæ, ýe w Estoñczycy w kaýdym numerze trzymajà ten sam poziom i przede wszystkim klimat - postgrunge´owy, odrobinæ psychodeliczny, peùen niepokoju ("Mikromirror", "Voiceover", "Dark Side" doskonale pasujà tu jako przykùady). Myúlæ, ýe to bædzie úwietna porcja muzyki dla tæskniàcych za takà nutà - ja nie tæskniùem, ale i tak daùem siæ wciàgnàã, wiæc najlepiej niczego z góry nie zakùadajcie :). kaReL Rating: 8/10 The Nocturnal Battle of Chariots http://www.nbc.art.pl/ East Trading Wang to kapela, którà okreúla siæ jako Aggressive Punkmetal i coú w tym prawdy jest. Najnowszy kràýek tego kwartetu wleciaù mi prosto w ræce, akurat wtedy, gdy odýywaùo we mnie zamiùowanie do mocnego i agresywnego punku. Na co wiæc byùo czekaã. Wrzuciùem do odtwarzacza i molestowaùem, przyznaã trzeba bardzo dùugo. Co tu duýo pisaã, bo i ile moýna pisaã o punku. Jeúli mieliby siæ staã odkryciem na scenie, to na pewno nastàpiùoby to kilka lat temu, teraz trzeba czekaã na wiækszy przeùom w ich twórczoúci. Na pùycie zawartych jest 11 kawaùków, o kosmicznie dùugim czasie trwania 35 minut. Kto tylko orientuje siæ w punkowych dzieùach, nie bædzie zaskoczony konstrukcjà piosenek - typowe napierdalacze, 3 akordy, darcie mordy i finito! Byle do przodu, upchnàã solo, nie zapomnieã o wokaliúcie i bædzie dobrze. Ale to nie wszystko, bo album, co ciekawe, spodobaù mi siæ, choãby przez melodyjny wokal ùamany z tym bardziej growlowym talentem, szarpane riffy, efekty gitarowe i punkowy pazur, a caùoúã na wysokim poziomie i mocnej (jak na punk) produkcji. Úwietny koñczàcy pùytæ kawaùek "Dark side" w którym upchali jeszcze elektronikæ, to ciekawy dodatek. Prawda jest taka, ýe mi ten album siæ spodobaù, ale mój spaczony gust jest w stanie przyjàã naprawdæ wiele, a czy spodoba siæ innym, trudno mi okreúliã, bo tak naprawdæ moýe spodobaã siæ kaýdemu i równie dobrze nikomu. Mattart Rating: 7/10 Organ Magazine http://www.organart.demon.co.uk/ Colourfully heavy grunge-edged melodic weighty locked-on alternative rock that stands out from the crowd – nothing that obvious here. Tough, driving, meaty and yet again rather impressive. Kind of remind us of Cortizone Metalland http://www.metalland.org/ Formé en 1997, le combo Estonien de EAST TRADING WANG nous livre son deuxième album seulement, et force est de constater que le bilan est mitigé. Si globalement "Favela, Yayo, Caipirinha" est sympathique, il ne tient malheureusement pas la longueur, du fait d´une part d´une longueur assez décevante, et surtout de part le style même du combo : du Rock survitaminé, qui même s´il est très énergique, n´en reste pas moins très prévisible. Alors on pourrait passer outre ces quelques défauts, et on ne le regretterait pas, loin de là. Mais franchement, à part pour ceux qui souhaitent décrocher du Brutal ou pour ceux qui ont un petit cousin à initier, EAST TRADING WANG reste un groupe à écouter d´une oreille distraite. On passera un bon moment, mais on n´y reviendra pas tous les jours ! Born in Blood http://www.borninblood.co.uk/ This rather sludgy offering landed in my CD player recently, with Kurt Cobain type vocals and a sludgy sound, this band are a very mixed bag. On the one hand you have some excellent, beefy riffs, some great breakdowns and some impressive drum work. But on the other hand you have these really weak lyrics - the vocals take a while to grow on you, but eventually I found myself liking them. As the CD progresses, some good tracks that become evident, I particularly enjoyed "Freakadell", but that´s really a stand out track on an album that just doesn´t cut it in my book. I could easily imagine this band being good live, but on CD, just very very weak - maybe it just isn´t my thing, I don´t listen to a lot of stoner rock/sludge and maybe a fan would enjoy this, but I just can´t let myself get over the lyrics to enjoy the rest of it. If I had to compare this band to someone, think of a bad (and I mean bad) version of Orange Goblin crossed with Nirvana, and you are kinda there. Toby Rating: 3/10 Stalkermusic http://www.stalkermusic.com Virolainen bändi, soittamassa hieman stoner-rockilta kuulostavaa, grungesta selvästi vaikutteita ammentanutta räminärockia, voi olla hieman liikaa joillekin, mutta, mutta… yllättäen bändin takaa ja eritoten sen biisien takaa paljastuu paljonkin johon nojata ja josta pitää. Viro, liekö se tuleva metallimusiikin mekka? Nelihenkinen ryhmä on saanut kasaan debyyttinsä seuraajan, jolla meno on kohdallaan ja räiske sen mukaista. Kitarat on viritetty alas, jotta junttaavien rockriffien voima tuntuisi jokaisessa kotisoittimessa. Voima ei kuitenkaan ole bändin pääkriteeri, vaikka se hyvin esillä onkin. Voisi sanoa, että voiman ja kierouden yhdistely sovituksissa on olennaisin osa ETW:ia. Kappaleet kuten Freakadell tuovat todella sekopäisen tunnelman levyn kokonaisuuteen. Omituisuuttaan nakuttava rumpukomppi ja mitä mielenkiintoisin lyyrinen tulkinta saavat mielen innostumaan. Kun taas toisaalta Seven Days sekä Mikromirror kappaleet jopa osittain herkistelevät ja tuovat bändin toisen puolen esille. Parhaimmin kuitenkin toimivat punkahtavat kappaleet. The Follower toimii mahtavasti luoden old-school tunnelmaa muuten aika modernin kuuloiselle levylle, samaa kaavaa toistaa myös Zombie Lives, joka taas heittää kehiin jopa doom-säveliä… Omaperäinen, etenkin mielenkiintoa herättää alkuperämaa, vaikutteet hyvin piilottava ja karismaattinen tuttavuus… Markus Rask Rating: 3+/5 Noise.fi http://www.noise.fi Viron Helmet iskee voimalla. Neljän viroilaisjätkän muodostama East Trading Wang erottui edukseen jo aiemmin Nailboard Recordsin kokoelmalta. Aiempiin raakamiksausversioihin verrattuna Fire In The Hole ja Zombie Lives ovat soundillisesti tukevoituneet entisestään. Zombie Lives voisi olla hyvinkin Helmetin helmi. Fire In The Holen kertosäe on edelleen addiktiivisen tarttuva. Raita taipuu osittain tehokkaaseen thrash-sahaukseen. Molemmat ovat siis edelleen loistavia kappaleita. Eikä muut raidat paljoa häviä vertailussa. Seven Days ja Mikromirror tarttuvat myös kertosäkeillään. Freakadell ja Bad Brains puolestaan vahvoilla Helmet-vaikutteillaan. Bad Brains tuo mieleen myös Foo Fightersin, todella positiivisessa mielessä. Kristian Pärnin vokaalit kuulostavat (yllätys!) Page Hamiltonilta huutamassa iskulauseita. Puhtaat vokaaliosuudet tuovat miehestä esille toisen puolen, jopa hieman hassusti äännetty lontoon murre toimii. Myös biisien sanoituksetkin ovat toimivia. Vaikka kappaleissa käsitellään vaikeita asioita kantaaottavasti, ei sanomaa alleviivata, vaan annetaan kuulijan tulkita. Tehokeinoina teksteissä toimivat karrikointi, negaatiot ja roisi yliampuminen. Oivasta itseironiasta todisteena on albumin päätösraita Dark Side. Ryhmänä ETW soittaa todella napakasti ja iskevästi, juuri niinkuin tätä musiikkia pitää soittaa. Bändi ei ole kovinkaan omaperäinen, mutta tekee osaamansa pirun hyvin. Muutama aivan loistava raita ja kokonaisuutena vahva albumikokonaisuus ilman täyteraitoja. Ei tälle voi kuin antaa täydet pisteet. Jarkko Veijalainen Rating: 5/5 Heavy Music Portal http://www.hmp.it Dopo avere incuriosito e alimentato le aspettative con un album come Employees Of The Year, non perfetto dal punto di vista formale eppure dotato di freschezza e di una buona dose di personalità, gli estoni East Trading Wang tornano con un album dalla duplice personalità. La prima faccia che si palesa è quella di una band maturata e maggiormente consapevole delle proprie potenzialità, sicuramente meno ingenua e dispersiva nel proprio songwriting e nella costruzione delle melodie. La seconda sensazione a farsi largo nell´ascoltatore è quella di una band decisamente meno originale e più conformata al sound made in USA, una buona band di post-grunge che ha perso un briciolo di follia a favore di un´attitudine tanto professionale quanto omogenea. Non è detto che questo sia di per sé un aspetto negativo, visti anche gli enormi progressi compiuti nel creare un bilanciato mix tra potenza e melodia, rocciosi riff stoner e vocals dal sapore grunge, sfuriate metal e cavalcate psichedeliche (come nella iniziale "No Way"), eppure si ha la sensazione di essersi persi qualcosa per strada, magari un briciolo di follia punk che rendeva il tutto meno stereotipato e più esotico e originale. Una prova che conferma il valore della band, ma allo stesso tempo un chiaro esempio di come spesso nel crescere si rischi di sacrificare qualcosa di importante. Un buon disco, nulla più. Quando il bruco è più bello della farfalla Raw and Wild http://www.rawandwild.com Hanno aperto per i Clawfinger e con loro hanno molto in comune. Nel senso che ci propongono un heavy metal violento e schizoide con fortissime coloriture alternative. Dovete sentirli... Riescono a maciullare i nostri padiglioni auricoli con un sound dove elementi differenti e dissonanti danno vità a sonorità poliedriche e multistrutturali. Un modo moderno e originale di pensare un heavy metal moderno e futuribile. Bright-eyes.de http://www.bright-eyes.de Die aus Estland stammende Formation hat sich dem modernen Punk bzw. der Stoner/Grunge-Welle angeschlossen und rotzt frisch fromm fröhlich frei los. Wer Lust auf Party hat, kommt hier garantiert auf seine Kosten. Die Songs sind zwar ziemlich simpel aufgebaut, kommen aber auf den Punkt und laden zum Mähnenschütteln ein. Zwar liegen mir die textlichen Ergüsse nicht vor, aber `Zombie Lives`, `Freakadell` oder `Bad Brains` sprechen eine eigene Sprache und sind somit nicht konform mit der anfangs zitierten Party-Mucke a la Blink 182. Einziges Manko sind die teilweise aneinandergehängten Riffs, die sich durch das komplette Album bzw. durch einige Songs ziehen und somit etwas an Abwechslung vermissen lassen (`The Follower´, `Fire In The Hole’). Bei `Seven Days` kommen leichte Anleihen von Bad Religion zum Vorschein, wobei ein paar Soli mehr die Songs meilenweit aufgewertet hätten. Produktionstechnisch ist nichts angebrannt: fetter Sound, wobei vor allem die Drums konstant im Vordergrund stehen und den Tracks Leben einhauchen. Die Mucker, die bereits seit 1997 gemeinsam Musik zelebrieren, haben hier ehrliche Arbeit abgeliefert, die leider durch den monotonen Aufbau etwas an Kreativität verloren hat. Bleibt zu hoffen, dass bei weiteren Outputs etwas am Feinschliff gearbeitet wird, denn Potenzial ist sicherlich vorhanden. Noch anzumerken wäre, dass die Jungs schon Musik für den Film „Little Nicky“ (mit Adam Sandler) komponiert haben und bereits im Vorprogramm bekannter Acts wie Clawfinger aufgetreten sind. Wer also Bock auf College Rock mit Punkeinschlag hat, sollte ein Ohr riskieren. www.esttradingwang.net Stefan Belik Rating: 8/13 Blackfuel Metal & Hardcore e-zine http://www.blackfuel.nl ‘Favelo Yayo Caipirinha’, de titel van deze plaat, geeft een goede indicatie van het niveau van dit Nailboard Records debuut: grappig, maar nergens wereldschokkend. De band speelt ongecompliceerde rock met hier en daar een beetje roll. Voeg daar nog wat gefrustreerde grunge aan toe en het plaatje is compleet. Alle nummers hebben een lekkere vibe, lopen lekker, maar worden nergens bijzonder. Dit is vooral te ´danken´ aan East Trading Wang´s zanger. In zijn enthousiasme wil hij zichzelf nogal eens voorbij schreeuwen, waarmee hij menig nummer met hitpotentie degradeert tot de categorie ´gemiddeld´. Desondanks is dit een aardige plaat met als hoogtepunten het vlotte ´Fire In The Hole´ en het energieke ´Mikromirror´. Jelmer Birkhoff Rating: 70/100 Ad Noctum http://adnoctum.de Na, das Cover kommt mir doch sehr bekannt vor… stammt es ja schliesslich von einem meiner Lieblings-Horror-Streifen, nämlich "Dawn of the dead"!!! Jo, aber ich glaube das war es dann auch schon mit den Gemeinsamkeiten, obwohl die Band immerhin für den Film "Little Nicky" (dürfte vielleicht der Eine oder Andere von Euch kennen, ist eine lustige Komödie, in der sogar Ozzy Osbourne einen kurzen, aber lustigen Auftritt gegen Ende des Streifens hat) Musik geschrieben hat. Musikalisch hat das Ganze etwas von System Of A Down, obwohl die Jungs ihr eigenes Ding durchziehen. Die Songs klingen zu jedem Zeitpunkt sehr heavy und sind vor allem auch sehr eingängig - man kann schon beim ersten CD-Durchlauf sich der Musik voll und ganz hingeben, so ansprechend sind die Kompositionen der Band ausgefallen. Tracks wie "No way", "Bad brains" oder auch das etwas flottere "The follower" laden gleich zum wilden Headbangen ein. Bei "Fire in the hole" fühle ich mich sofort an Nirvana erinnert, als die ihre geniale "Nevermind" CD veröffentlichten - dieser Song hätte hier vertreten sein können. Wer auf direkte, eingängige und sehr gute Mucke ohne viel Gefummel steht, der kann sich hier erfreuen, da der Sound ebenfalls sehr gut ausgefallen ist. Net von schlechten Eltern! Brutalism http://www.brutalism.com East Trading Wang kick ass with this full length. Powerrock with influences of metal thrown straight in your face. Heavy sounding guitarriffs playing either rocking or metal both in a powerfull way. Riffs are quite creative and restless but and highly recognizable and effective. Drums pound easily following the riffs or creating some dynamics with fills and explosive breaks. Vocals are firm clean rock ´n roll alike adding an extra boost to the music. This rocks!.... Overhook Music http://overhook.loota.fi Now here we have some exotic group. If you laugh and wonder what is so exotic about Estonia... Well I didn´t mean exactly that. If you want to see me trying to explain what does it mean then... Or just get the general idea what this band is like: Keep reading. The vocals are dealt with wilder touch and violent voice that´s gone through rasp or something. The language is, like the label says, Estonian-infested English. Somehow I just come across with words frighteningly identical to Spanish. Anyhow this vocal mike hawking if one fine fit to the music by ETW. The musical side I´d describe as crossbreed of Voivod (album Voivod) and Mountainside (from Lithuania not the other one from North America). There also seem to be 21st century garage-troll sounds related to the great progenitor Nirvana. The guitars sound there and about tuned yet really effective. With the drums that really are not stuck to one pattern and the bass that backs it all up fine, the band even comes to sound a bit progressive. If you wish to explore the Estonian rock-world, you might well start with this album. Vil Rating: 3/5 Rockezine http://www.rockezine.net This CD released by Nailboard Records has some intrigue inside. First, it’s the second album of the popular Estonian band. Secondly, they wrote the music for the movie “Little Nicky” by New Line Cinema, where Ozzy once again bit the head of a bat off. Thirdly, East Trading Wang has won a Grand Prix at the International GarageBand.com competition in 2000. And also one little thing - their debut album “Employees Of The Year” 2004 received positive reactions from critics and fans alike. Something promising for those tired of the endless Scandinavian clones in metal. As for the style the band plays, I’ll compare it with System Of A Down. Maybe ETW’s music is not so complex in the arrangements, but it definitely has the same charm of the eastern music mentality. Something imperceptible, but real. Heavy, but melodic, the rhythmic structure of the songs are simple and catchy, the creative composing, the melodic lines are held by vocals too - nothing superfluous. You put the CD into the player and start headbanging with the wonderful riff of the opener “No Way”. All in all, if you are a fan of good riffs, this CD is for you. The only minus of the album is that you’ll never know what the title means without knowing Estonian, I guess… And in the end there is the last intrigue from ETW – the closer “Dark Side” has such a strange intro, you can almost start believing that the guys suddenly decided to change their style into the psychodelic rock. Verdict: fresh, interesting and promising band and a worthwhile album. Julie Rating: 9/10 Eternal Terror http://www.eternal-terror.com Jeg må kjapt innrømme at dette forventet jeg lite positivt av bare ved å lese navnet og ved å se på coveret, ikke lett å vite hva som nå skulle jalle ut fra høyttalerne mine, når tonene endelig kom så ble ikke inntrykket særlig nevneverdig bra. Mainstream rock ala MTV kan man vel gjerne kalle dette her, kanskje litt i stil med Offspring, Foo Fighters, noe Helmet på det tyngste og sikkert spor av 1000 andre kjente og mindre kjente band. Gjengen høres ikke direkte ut som noen de jeg nevnte, men det de serverer på plata her er lett å båssette i samme gate som de derre der, og de er nok innom flere ”gater” enn jeg tørr tenke på...Musikken fenger meg absolutt ikke i det hele tatt, minuttene flyr bare avgårde uten at jeg egentlig har lagt merke til noe som kan sette seg fast eller skape noen form for interesse mot dem fra min side. Med Estlandsk-infestert Engelsk og sånn småsinna jammer fra en relativt uinteressant vokalisttype så blir dette litt mer enn bare passelig plagsomt og ufattelig kjedelig, snakk om udugelig bruk av verdifull tid. Med unntak av enkelte små partier hvor det kan observeres en og annen kurant solo og et par ok riff, så blir dette for repetetivt og fantasiløst og de har som sagt mangel på ting å virkelig feste seg til i musikken og derfor funker det ikke en gang som bakgrunnsmusikk her. Det beste med skiva er vel lyden som er gjort i Finnvox Studios så der er det lite å klage på – fet, klar og fin lyd, men ellers takk, dette går i glemmeboka ja. Jan Roger Rating: 1/6 The Metal Observer http://www.metal-observer.com EASTERN TRADING WANG - what a name for a band, eh? I mean, what the hell is that? Anyway, on their second album “Favela Yayo Caipirinha,” EASTERN TRADING WANG plays a form Hard Rock that draws upon equal parts Punk and Metal. There is a lot more Punk than Metal, mind you – this is kind of like Punk played with thick, heavy riffs. In the end, a lot of the songs end up sounding very Grungy, for some reason reminding me a lot of NIRVANA’s “Sliver.” That’s not to say that this band sounds like NIRVANA, the song-writing just reminds me a lot of that song. Eh, maybe it’s just me. The album starts with “No Way,” a song that sounds half-finished and consists mostly of one of the most painful guitar leads I’ve heard in a long time. And no, I don’t mean painful in a good way either. It’s not all downhill, though. The music is okay, as are the roughly sung-spoken vocals. Really, though, that’s my problem with this disc – it’s okay. Just okay, nothing more, nothing less. Despite the unconventional song structures, which I respect the band for trying, the songs don’t really seem to go anywhere. For the most part, each song has one main riff that gets repeated and repeated while the vocals and drums play around alongside it, which leads to songs that sound kind of like, well, a repetitive mess. Sure, some of the riffs are pretty catchy and might get you headbanging a little, but there’s really nothing to sink your teeth into. I’ll pass on this one, but I’m still curious about what exactly an EASTERN TRADING WANG is. (Online September 2, 2005) AutoLeht http://www.autoleht.ee Keerulisele nimele vaatamata on tegu täiesti kodumaise rokkpundiga, mis mängib juba aastast 1997 agressiivset punkmetalli. Muusikas on meloodilist, kaasahaaravat, üsna vägevat ja jõulist vokaali ning intensiivseid trummibiite (no jah, bändis ju kogunisti kaks trummarit!). Selle bändi lugu "Worm" oli kuuldav mõned aastad tagasi kassatükis "Little Nicky"! Millises autos kuulata? Dodge Stealth Robert W. Härm Rating: 4/5 Metalglory Magazine http://www.metalglory.de East Trading Wang kommen aus Estland und haben schon recht viel erlebt während der acht Jahre, seit ihrer Bandgründung 1997. Unter anderem haben sie bereits im Vorprogramm bekannter Bands, wie Clawfinger gespielt und Musik für den Film „Little Nicky“ (mit Adam Sandler) geschrieben. Mit diesem Vorwissen über die bisherigen Leistungen der Band war ich umso gespannter darauf, in die Musik der Jungs reinzuhören. Doch wie das so ist, wenn man auf etwas besonders gespannt ist - man kann schnell enttäuscht werden. So auch in diesem Falle. Ich weiß nicht, ob es vielleicht daran liegt, dass die Musik an sich nicht so ganz die meine ist und ich mich deswegen auch im Folgenden schwer mit dessen Beschreibung tue … Die Songs sind allesamt für meinen Geschmack etwas zu einfach gestrickt. Viel zu oft werden die einzelnen Riffs aneinander gehängt, so dass in keinem Song wirkliche Abwechslung geboten wird. Nun, im Hardcore- oder Grind-Genre wird man für gewöhnlich nicht mit bombastischen Einlagen einzelner Musiker in Form von Gitarrensoli überhäuft, so auch bei East Trading Wang. Es ist schade, denn genau solche Einlagen, wie auch ein wenig mehr „Drum-Power“, hätten die monotonen Songs dieses Albums erheblich aufgewertet. Insgesamt ist keinerlei Steigerung oder der Aufbau eines Höhepunktes in den einzelnen Songs zu vermerken - wirklich schade, denn die Produktion des Albums ist wirklich professionell geraten - hier wäre mehr Potenzial drin gewesen. Sister of Metal Rating 5/10 Live 4 Metal http://www.live4metal.com I’m not sure what the band name, or indeed the album title, are supposed to mean, especially considering that the band are Estonian, but whatever they’re trying to say, this is their second album and the highlights of their career so far include opening for Clawfinger and writing music for the Adam Sandler movie ‘Little Nicky’. Not bad. As for the music, it is an eclectic mix of rock, punk, grindcore, stoner and grunge - think Medication with hints of Groinchurn and Chris Cornell on guest vocals... yes, I’m struggling to make comparisons here, which is rather refreshing and can only be a good thing. And while there isn’t a new technique or sound to be found anywhere on this disc, the melding of so many different influences results in a strong identity and keeps the listener’s attention firmly riveted throughout the album. With no preamble ‘No Way’ kicks in to open the album. A strong rhythm and a jangling solo are about all there is to it, unlike ‘Bad Brains’ which uses a staccato verse rhythm to emphasise the melody that breaks out in the chorus. A powerful track, it leads smoothly into the drum intro of ‘Freakadell’. A slightly darker song, this one doesn’t mellow at all and revels in its disjointed bridges and choruses and high energy solo. This high energy level is evident throughout the album, even in ‘The Follower’ which although it starts out a bit slower still rises with each chorus. ‘Fire In The Hole’ steps everything back up a notch with strong, fast rhythms that seem to energise the vocals and don’t let up even during the surprisingly melodic solo. ‘Seven Days’ is a bit of a diversion and is the track that really brings Soundgarden to mind, at least in places. A well crafted, flowing song that stands out on the album with an enthralling chorus and drumming that is noteworthy for the first time on the disc. If there is going to be a single, this should be it. ‘Free’ is slightly lacklustre with its experimental breaks but ‘Mikromirror’ turns the power back on and returns to the disjointed, thumping-rather-then-grooving feel of the first half of the album. ‘Zombie Lives’ is a bit of a filler but ‘Voiceover’ takes a different turn to create a new feel that is happier, in a bouncy kind of way... not a bad track actually, and it does wake the album back up, just in time for the final track, ‘Dark Side’. An annoying minute of silence followed by another minute of almost completely inaudible voices serves as the intro for the this track which builds up slowly before launching into a funk riff before finally turning the power on at almost four minutes in. An experimental track with atmospheric sound effects, but when the guitar rhythm kicks in it flows beautifully and gains an epic feel. The reason for all the preamble becomes clear as the tension builds and breaks, and even at almost seven minutes long it still feels like it ends too soon. A great way to finish off an album. Eesti Ekspress http://www.ekspress.ee Metalselt tudisev ja rahvusvahelise läikega sport-rock. Tänapäeval ei juhtu just tihti, et debüütalbumile juba 16 kuu pärast järglane valmis treitakse. Imetlusväärne on see isegi juhul, kui esimene neist on veidi üle 25 minuti pikk ja teise kell kukub kinni 35 minuti järel. Seda põhjusel, et teist plaati on arusaadavatel põhjustel enamasti palju raskem teha kui esimest. CD esimene kolmandik sobiks hästi mõne sellise filmi heliribaks, kus tsiklimehed kõrbeluidetel kihutavad, trikitavad ja sealjuures käntsa käivad. Iseseisvaks kuulamiseks sobib see küll hoopis vähem, tüdimus kipub saabuma enne lugude lõpusekundeid. Tegelik nädala album algab “Favela. Yayo. Caipirinha.” üheteistkümnendal minutil palaga “Fire in the Hole”. Riffidesse voolab adrenaliin, laulupartiides tärkab meloodia, kompositsioonitalent puhkeb õitsele ja niigi viimase peal sound lisab veel auru juurde. Pidu kestab täpselt 13 minutit ja 5 sekundit ehk nelja loo jagu. Järgnev “Zombie Lives” on loogiliseks jätkuks hoopis plaadi esimesele kolmandikule, “Voiceoveri” ajaks on kumm tühjaks jooksnud (ebameeldivalt üllatab ka suhteliselt sügavale miksi surutud vokaalis seni üsna märkamatuks jäänud eesti aktsent) ja “Dark Side” toimib lihtsalt ühekäigulise bonus trackina. See ei ole nüüd küll väga tõenäoline, et nii juhtub, kuid ei oleks midagi imestamisväärset selles, kui ETW muusika ühel heal päeval maailmaturul mingil kujul läbi lööks. Potentsiaali jagub ja eesti raskema muusika tegijaist tundub ETW antud valdkonna kommertslike trendidega kõige rohkem sünkroonis olevat. Andri Riid Rating: 7/10 Album of the week Postimees http://www.postimees.ee Tegemist on eelkõige lennukiga. Life begins at 250 km/h, sellise kirjaga masin uhab mööda Otepääd ringi. Kui ma ei eksi, kuulub see hõbehall ekipaaž tuntud Eesti sööstlaskujale, aga sama deviis võiks ehtida ETW vappi. Heraldika pole sugugi vaid dekadentlike aadlisuguvõsade privileeg. Lumelaud ja suusad, mootorratas ja rula, Ramonesi või Motörheadi T-särk. 2004 oli Eesti rocki suure tõusu aeg ning ETW debüüt «Employees Of The Year» oli mulluseid kõvemaid rockiplaate. Esile kerkis võitlejahingega põlvkond, kelle jaoks rokenroll on midagi enamat kui elustiil, poos või amet. Vähemalt nii see paistab, kuulates ETW värsket stuudiotööd, mis kihutab kui sõjamasin, mootoris põleb väävel, tiibade all on napalmraketid ning plastpommid ja taevasse jääb puhtast elavhõbedast triip. Kes ütles, et Eestil puuduvad hävituslennukid? Mulle tundub, et üks korralik rock’n’roll-bänd kaitseb meie õhuruumi kindlamalt kui terve eskadrill Taani vanu Fokkereid. Mart Juur Rating: 5/5